Pukuja historiasta – Adelaide-kokoelma

Meidän osaava TETiläinen Mia Kinnunen on kirjoittanut tämän blogikirjoituksen.
Hangon museo ottaa vastaan TET-jakson harjoittelijoita joka vuosi.

Hangon museolla on merkittävä Adelaide-osakokoelma, joka koostuu n. 500 esineen lahjoituksesta, joka lahjoitettiin museolle 1994. Eniten lahjoitukseen kuluu naisten vaatteita kuuden sukupolven ajalta (1700-luvulta 1930-luvulle). Vaatteiden kunto oli löydettäessä hyvä, sillä niitä oltiin säilytetty ompeleet avattuina sanomalehtiin käärittynä. Kokoelma on ollut jo nähtävillä monissa eri paikoissa ja kesällä 2025 osa kokoelmasta tulee nähtäviin Hangon museon päänäyttelyyn!

Tässä viisi pukua kokoelmasta, joihin ihastuin eniten.

Juhlapuku n. 1895

Tässä kauniissa juhlapuvussa on kaksi osaa. Yläosa (takki) ja alaosa (hame). Takki on figuurimallinen ja siinä on runsaasti koristeltu helma, joka on koristeltu pitsillä ja helmillä. Takin kaulus on korkea. Ranteen kohdalla on bowknow-hihat. Hame on ommeltu satiinisilkkikankaasta ja vuorattu silkkikankaalla. Tämä juhlapuku on tyyliltään Jugend-tyylinen. Kyseisessä tyylissä musta yhdistettiin muihin väreihin sekä pitsiin ja helmiin. Puku on kuulunut Ekestubben, Bergenheimin tai Indreniuksen suvulle.

Itse tykästyin puvun malliin ja siihen kuinka puku on musta, mutta silti kovin koristeellinen. Heti tämän nähdessäni mieleeni tuli, että pukua pidettäisiin korkea-arvoisessa juhlassa. Näkisin jonkun pukevan tämän tyylisen mekon vielä tänäkin päivänä esimerkiksi Linnan juhliin.

Turnyyripuku n. 1870

Tähän upeaan turnyyripukuun kuuluu kolme osaa. Takki, hame ja rintakoriste. Puvun on omistanut Emilie Bergenheim. Hän on saattanut käyttää sitä häämatkallaan.

Puvussa silmäni nappasi tämän upea väri. Minusta puku on muuten aika simppeli, muuta juuri sen takia kovinkin upea. Jos jonkun mekon pitäminen päällä saisi olon tuntemaan kuin kuningattarelta, niin tämä! Pukua voisi katsoa tunti tolkulla, eikä siihen kyllästy.

Koboltsininen takki on kapea vyötäröltä ja leveä alhaalta. Se sulkeutuu edestä neljällätoista napilla. Takkiin on ommeltu koristeelliset saumat kevyemmällä langalla. Selkäosa koostuu kahdeksasta kappaleesta kangasta ja noudattaa selän muotoa. Hihat on ommeltu kahdesta kangaspalasta. Hihan alareunassa kangas on taitettu niin, että siihen muodostuu kolme röyhelöä.

Kaksiosainen puku n. 1880

Tämä upea puku koostuu kahdesta osasta. Yläosasta ja hameesta ja on tehty silkkitaftista, silkkirepistä ja puuvillasta. Puku on kuulunut Ekestubben, Indreniuksen tai Bergenheimin suvulle, todennäköisesti Emilie Bergenheimille.

Pidän erityisesti puvun yksityiskohdista kuten musta pitsi. Puku on ainutlaatuinen. Tällaista ei varmastikaan löydy keneltäkään muulta. Täytyy kyllä myöntää, että kankaassa oleva kuvio näyttää kaukaa enemmänkin madoilta. Näkisin tämän mekon käytettävän jonkun kuninkaallisen hautajaisissa tai jonkun piraattilaivan naiskapteenin päällä.

Biedermeierpuku n. 1840

Tämä häkellyttävä puku koostuu neljästä eri osasta. Liivistä, berthestä, toisesta liivistä ja hameesta. Mekon kanssa säilytetään myös ylijäänneitä kangaspaloja.

Puku on suorastaan wow. Erityisesti silmään iskivät saman tien nuo pallomaiset hihat. Ilman niitä olisi puku hiukan tylsä ja ei ollenkaan yhtä silmäänpistävä. Puvusta minulle ensimmäisenä tulee mieleen Joulu tai Pääsiäinen. Nykypäivänä en kyllä uskoisi kenenkään pitävän tätä pukua päällään.

Figuuriommeltu liivi on pystyraitaisesta silkkikankaasta, jossa on kudottu ruohokuvio. Raidat ovat vaaleanpunaisia, oransseja ja valkoisia. Liivi suljetaan edestä. Liivissä on lyhyet perhoshihat.

Berthe eli kaulus on pyöreä ja asetetaan löysästi olkapäille. Kauluksessa on röyhelöt ja niiden välissä kuusi rusettia pyöristetyillä kärjillä, jotka roikkuvat alas. Tämä on yksi minun lemppari yksityiskohta koko asusta.

Hame on ommeltu samasta kankaasta kuin muu puku. Hame on leveä ja kangas on laskostettu kohti vyötärölinjaa. Hameen helma on täytetty vanulla, joten se on paksu ja painava sekä saa hameen laskeutumaan mukavasti.

Jäljelle jääneet kangaspalat samaa kangasta kuin muu puku. Kangaspaloja on seitsemän ja ne ovat eri kokoa ja muotoa. Osassa niissä on ommeltu saumat ruskealla langalla.

Adelaiden mekko n. 1860

Tämä ainutlaatuinen mekko kuului Anna Aurora Adelaide Armfeltille. Hän käytti sitä Märtha Ramsayn pukujuhlissa. Mekkoon kuuluu kaksi osaa: hame ja liivi.

Tämä mekko saa sanattomaksi kenet tahansa. Heti mekon nähdessäni ensimmäinen ajatus oli wow. Tämä jos joku on kunnon prinsessamekko. Mekkoon on selkeästi käytetty aikaa ja se on tehty ajatuksella. Ensimmäisenä katseeni kiinnittyi kauluksen reunassa olevaan yksityiskohtaan. Mekon muutkin yksityiskohdat ovat upeita ja tekee tästä puvusta yksinkertaisesta täydellisen. Tällaisen puvun pitäminen päällä saisi olon tuntemaan kuin prinsessa. En pääse yli siitä kuinka kaunis tämä mekko on. Nykypäivänä tällaista mekkoa voisi käyttää helposti esimerkiksi jossain korkea-arvoisemmassa juhlassa kuten esim. Linnan juhlissa tai jopa Wanhoissa.

Liivi on figuuriommeltu silkkikankaasta, jossa on harmaanvalkoinen pohja ja kudottu ruokokuvio. Kankaassa on monia värimuutoksia ruosteesta, hiestä ja muista asioista. Edessä on piilotettu kiinnitys. Liivissä on kolme tukikiskoa edessä ja viisi takana. Ne tuovat siihen paljon muotoa ja tällaista tehdään nykypäivänäkin mekkoihin. Tukikiskot ovat metallia ja näyttää sisältäpäin siltä, että ne ovat alkaneet ruostua. Yläosassa on leveä kaulus, joka kulkee koko pääntien ja hihojen ympäri. Kaulus on myös hieman terävämpi keskellä selkää ja keskellä hihoja, joka on niin hyvä yksityiskohta mekkoon. Kulauksen reuna on koristeltu kolmella rivillä laskostettua silkkinauhaa, jotka pistävät silmään ensimmäisenä. Liivissä on kyynärpäihin yltävät hihat.

Puvun hame on tehty samasta kankaasta kuin liivi. Se on valmistettu kahdesta kerroksesta. Sivussa on avoin halkio, joka sulkeutuu hopeanvärisellä koukulla ja silmukalla. Hame on simppeli, mutta se on mielestäni hyvä, sillä saamme kaiken tarvittavan yksityiskohdan liivissä.

Kiitos, että jaksoit lukea blogikirjoitukseni loppuun saakka!

Kiitos myös Hangon museolle, että ottivat minut TETtiin kahdeksi viikoksi!

Erityiskiitos Linda Svennbladille!

Blogin kirjoittaja: Mia Kinnunen
Hankoniemen Yläasteen yhdeksänneltä luokalta